Siinä unessa valvoin ja minulla oli hopeinen haarniska seisoin varjona vuorella, auringon kirkkaus otsallani ja maa oli uusi ja valmis.

Siinä unessa lensin haukkana lumisten vuorien ylitse sydän tulvillaan kipua jota juuri hylätty tuntee ja maa oli vanha ja hauras.

Kivihuoneen lattialla istuu nuori Aleksandra keinuu hiljaa ees ja taas, suojaa käsin lintuaan. Minä sanoin heille: "Tulkaa myöhemmin jos ollenkaan." Minä sanoin heille mitä kohta tulee olemaan.

Siinä unessa itkin, poltin maahan kaupungin kuten minun käskettin, kuten mittani määrää ja maa oli uusi ja valmis.

Siinä unessa heräsin näin luojani kasvoista kasvoihin. Enkä laulanut enää, en enää nostanut päätäni ja maa oli vanha ja hauras.

Suruhuoneen seinustalla pölyttyvät kuvat nukkuu katsoo hiljaa uniaan muistamatta rakkaitaan Hän herää päivemmällä, sukii käsin hiuksiaan. Hän herää päivemmällä unohtamaan haamujaan.