talvi tulee taas, sytyttää taivaanvalot kietoo käärinliinaansa ja polttaa ihon kylmyydellään hymyilee tuulin viisain talvi, joka on lempeämpi kuin kesä konsanaan talvi huokailee tarinaa jolla ei ole enää kertojaa

Kerto: menen nukkumaan ja toivon etten enää koskaan herää kevätpäivään raastavaan (2x)

muoto uinuu taas pehmeissä vaatteissaan ei tarvi odottaa ottaa osaa, kantaa kortta jos puro virtaa hiljaa kylmyydessä, kirkkaudessa vieraiden tähtien alla laulaen surujaan

Kerto 2x

"minä tulen illansuussa isken tulta kaminaan ja istun pitkään lattioita tuijottelen talviteille" (2x)