Messingistä konehevoset alla punamustan taivaan pystyyn kavahtaneina selissään messinkisoturit uljaat niillä ei ole muistoja kuin taisteluista, sodasta niillä ei ole toivoa ne on vedetty jossain käyntiin

Puut oksillaan sanoja kantaa nauhanriekaleisiin kirjailtuja moni niistä pesän haluaisi siellä olis hyvä palella

Kerto: Minun sielussani aina sataa, kun kuljen tätä pitkää maisemaa metsään selkärankapuiden yösyännä yksin samoan

Jonkin korusepän suuren kellontekijän taivaisen ajatuksen ilmiasuun ovat täällä saattaneet shakki hautavajoaman leveydeltä otellaan nappuloina ihmissielut pedot ikitarujen

Raskain jaloin siirrot marssitaan päivä painuu Mons Olympuksen taa moni kotiinsa haluaisi vaan se on niin kovin kaukana

Kerto 4x