rakkaus kovettuu ennen pitkää joukoksi tyhjiä sanoja rakkaus haalenee iltapäivään tulee täyteen pieniä reikiä rakkaus kävelee kaupan takaa täydet muovipussit kourissaan rakkaus raahaa imuria yli kuluneiden kynnysten

minä katson syvään kuiluun toiveiden jakojäännöksiin nahkoihin muistojen hallin seinällä

joskus muistan tietäväni että elämään keksitty on tuhat lääkettä

Kerto: ei koskaan, ei koskaan ei milloinkaan koskaan (2x) ei saa - mitään tekemättömäksi saa

maiden yllä leijuu sumu mustahaukka lentää sisällä sen valo iskee pilareina penkereisiin tuhannen värisiin kaukaisuuden kainalossa yksinäinen vuori kohoaa sen rinteillä matkalainen jää hetkeksi lepäämään

minä katson vuoren seinään toiveiden toiseen potenssiin eläimiin vuoripuron äärellä

joskus muistan...

Kerto

ne kuulee kun kutsun ne saapuu kun huudan

Kerto