Tuuli jostain kaukaa alkaa tasangoilla taas vaeltaa liikuttaen kuumaa hiekkaa mukanaan (2x)

Alla vieraiden taivaiden aamussa parvi lintujen kohoaa liekehtivin siivin kukaan ei niitä katsele arvele sävyjä piikivisulkien mittaa varjoja metaanijärvien sitten, kun olen poissa

Kerto: Vielä kannan mukanani sinulta saatua huivia vielä kannan mukanani monta vanhaa haavaa tietoa siitä, etten mitään vieläkään tiedä liikkeistä mielen ja hiekan ja tuulen ja aineen sydämen

Virtaama on vakaa kohti napaseutuja odotettavissa jäätä, pyörremyrskyjä vuosituhansia vanha lasikaupunki murenee ja hautaa alleen tekijäinsä muistonkin rodun, joka kauan sitten jätti kotinsa kohdatakseen kasvotusten kuilun keskellä linnunradan ytimessä raivoavan jumalan jonka nimi tähtijonoin kirjoitettu on

En muista menneisyyttä en kaipaa tulevaa janoan tätä hetkeä, sen hehkua kauheaa

Kissa nimeltään Schrödinger elossa tavallaan, tavallaan ei tallenne viimeinen tämä ehkä pian aika on laatikko avata maailmat loppuvat aina niin varkain ja huomaamattomasti päättyvät aika ja avaruus

Kerto

Oi suuri pyörre, kuilu aikakausien olet ajan syöjä, luoja ainevuoksien olet uhriveitsi janoinen ja kiihko supernovan metaversumien laulu yllä sielun ikuisen