Katso ihmistä se sua takaisin katselee sieluasi luotaa niinkuin läpi tähtäimen se kuva oman pimeytesi sisään vangitsee kun räjähdyksen hidastetun jälkeen sataa verta ja sulkia

Pysyn vierelläsi aina, olen hengityksesi olen varjosi ja unelmasi, siskosielusi olen talvi, olen kevät, nostan sinut syliini ja kannan yli niityn kynnykselle kotiisi

Ajat vääntyy luokille vaan mikä muuttuu, ellei me ja uusin silmin luodataan kudos maailman se solmittu on riekaleista eilispäivien ja tuomittu on toistamaan se, mitä opi en

Nähty kaikki, rakastettu elämää syöty tiedon puusta, hyväksytty vastuu tuoma sen