Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän mutta sinä et välitä kuulla, huone pimeä metsä, talo pimeä maa ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa, että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin

Silmä näkee vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan valhe kantaa ja kipu tuudittaa toimet sanoja todemmin puhuvat

Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaa mutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä olen, kuiva maa ja siten me tänne tultiin, ett kuljettiin aina vain eteenpäin kuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot

Sillä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan valhe kantaa ja kipu tuudittaa toimet sanoja todemmin puhuvat