Mies on vieras itselleen, sydän hohkaa pelkoa satua, tarinaa, sitä on pakko toteuttaa kodittoman valloittajan sankaruutta tavoitella loimun lailla riehuin elämänsä todistaa

Kuin piirteet herkän käden kerran siveltimin piirtämät katoais liekkiin nauravaan!

Uninaisen poski hehkuu suuren tulen heijastumaa siellä sielun silmukassa palaa henki levoton en tiennyt käden kuolevaisen voivan pyhää koskettaa en tiennyt mikä voima!

Minulla ei ilman sitä minulla ei ole mitään (x2)

Tule aamu, tule ehtoo, lepattajat lepattavat syliahjon kipunoihin unohtavat hornannielun että edes kerran, hetken verran tietäis olevansa samaa juurta voiman

Minulla ei ilman sitä minulla ei ole mitään (x2)

Kun katsoo suuren tyhjyyden ilkkuvaan ilvehahmoon ponnistaa tahtonsa ja repii viimein reiän varjoihin hämärillä teillä tyttö, tähtisilmä, kultakutri taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty

Minulla ei ole mitään!