Sorahtaa laulu ja pakenee täältä sen itkun kuulen viiman meren aavain sanoiks muuttaneen Kirkot, temppelit'sille rakensin petin, kärsin, valhein itseltäni suojelin

Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa korvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla

Hiljaisuutta kieleksi luulin kaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin Etsin suuntaa suunnatonta ikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin

Minne paha haudattiin sinne minut haudatkaa

Kerto: Älä mene - nyt kun se tuntuu pahemmalta - kuin kuolla kesken painajaisen - jossa ei oo mitään hyvää - tehnyt kellekään

Nyt taivas hehkuu tulta hautoen vesi raskas loiskii syvänteiden päällä pronssinen Ilma tuoksuin syksyn aavistaa lento pääskyn muistaa talven tuulet paeten

Elämän henkäyksen takana aukeaa loputon pelko; se laulajaa ajaa

Minne paha haudattiin sinne minut haudatkaa

Kerto 2x