Lintuina liidettiin aikamme taivasta päin. Kaartui se korkeena, päivät niin pitkinä näin. Kaikki puhui meille kieltä ajatonten, tuulet keikkui oksistoissa lempeimmillään, maailma, se paikka oli vasta syntymäisillään.

Ja kun sen ihmeen muistan on mieli levoton sydän rauhaton ja niin kuin taulu raamiton Ja kun sen ihmeen muistan on mieli rauhaton sydän levoton ja niin kuin laulu soinniton

Muuttui se maailma, raskaaksi mielemme sai. Lankesi varjoja, matkamme keskeytyi kai. Kaikki puhui yhteen ääneen vierain kielin, tuulet riehui vieden lehdet mukanansa maailma, se paikka oli melkein loppumaisillaan.

Ja kun sen ihmeen muistan on mieli rauhaton sydän levoton ja niin kuin taulu raamiton Ja kun sen ihmeen muistan on mieli rauhaton sydän levoton ja niin kuin laulu soinniton