Kun aamun veitsi taivaan halkaisee Valo repii huoneen rikki hajalle Kielen paksuus täyttää koko saastaisen suun Kasvot kuivaa savea ja lantaa

Nuo hahmot muistin laidalla parveilee Kuin patsaat pimeässä rapussa heiluu Yön tummaa kudosta kutoo pistimin, sorkin Kutsuvat ihmeen kauniina kuoroon

Kiellän sanomasta enää sanaakaan Olen kyllästynyt puheen horinaan Tämä läävä on valheita täynnä Kierrän huonetta kuin puukko kädessä

leikkaa siipesi pois OLE NIMETÖN leikkaa hiuksesi pois OLE NIMETÖN leikkaa huulesi pois OLE NIMETÖN leikkaa unesi pois OLE NIMETÖN

Totuuden kalastaja verkkoineen ja onkineen Hävinnyt, hukkunut totuuden mereen Lattia lasimurskan peitossa Peilissä känninen saatana

Mainosten jumalat toisilleen hymyilee Käsi vapisee säätimellä Tuosta elämä jatkuu tai katkeaa Tähän tarvitaan vahvempaa humalaa

leikkaa siipesi pois OLE NIMETÖN leikkaa hiuksesi pois OLE NIMETÖN leikkaa huulesi pois skidiambaabaduubadom leikkaa unesi pois OLE NIMETÖN