Käy tuuli yli luhistuneen vuoteen linnut tytön nukkuvan silmistä tappelee pohjoinen, etelä vaihtaa paikkaa itken maailmankaikkeuden pohjalla

Viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee rakkaus makaa tunkiolla naama saastaa auraten mädäten haaveisiinsa turhuuksia kosiviin juhlien voittoa pahasta

Ja huokauksista rakennetut laivat kääntää kylkeään!

Chorus: Vuodet kuluu, virheistä ei opi kasvojaan aika mataa, nopeaa on unohdus, se vaan (2x)

Sielu on tehtävä ei esine, näinhän me sovittiin ja unet kartta kohti loputonta jokea missä sanat on voimia ja silmät vielä majakat piripintaan kaadettu aurinko

Minun salainen nimeni on kadotus unohtunut elämä, poisheitetty jalka voitokkaana päällä niskani vaikka korisen vielä hiljaa

Ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan!

Chorus