Nainen makaa yksin vuoteellaan peitto turvanaan ääriviivat vartalonsa piirtää kuvan seinään valkeaan siinä näkee hiekkadyynin, jota karavaani vaeltaa keidasta se janoaa, vaan keidasta ei löydy päältä maan

Sydäntä ei kierrättää voi siinä liikaa mustaa on sydäntä ei kierrättää voi se on miltei loppuunkulunut

Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä ja sillä on sieluja seitsemän sillä on liekit hännännokassa huulet on suudeltu rikki

Mies on yksin huoneessaan tyhjä lasi kourassaan puhunut on henki pullon kertonut niin monta tarinaa aina samat, aina lohdulliset ovat neuvot viisaamman lisää niitä janoaa vaan lisää ei nyt löydy päältä maan

Sydäntä ei kierrättää voi siinä iso reikä on sydäntä ei kierrättää voi se puhki on palanut

Enkä mä tiedä sitä, missä mun kotini on

Kerto

Sillä on ruusuja...