Herään pimeän keskeltä - olen makuulleni sidottuna lämpimässä, märässä; huutaen, huitoen kauhuissani rauhoitun avuttomuuteni pian, tunnustelen aistejani etsin jotain muististani, se on niin autio, tyhjä

Sitten valo syttyy, hitaasti, ja kansi ylläni aukeaa olen arkussa metallihuoneessa ja rintaani putket luikertaa en muista nimeänikään, ei käteni näytä tutuilta ja alaston hahmo mi seinästä heijastuu näyttää koneelta vieraalta

Läpi painajaisten tiesin että olen muualla että outo tehtävä on kannettavanani kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti

Vankiko, vaiko pakolainen, orja tahikka kuningas ei muistissa mitään tunnetta, vaan huone alkaa puhua nouskaa ylös, pukekaa päällenne, me olemme pian perillä missä, kuka puhuu ja kenelle minä vaadin lisätietoja

Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte ja muusta en tiedä, olen vain laivan loki olen valvonut untanne kymmenet vuodet, ja laskenut sydämen lyöntejä siis loki, laiva ja avaruus, jonkin salatun määränpään vuoksi jonka itse vain lopulta tietäisin, vaikka enää en tiennytkään mitään

Nousen ylös ja pukeudun, ovea kosken, se aukeaa hiljaiseen käytävään jos täällä olen, on määräni täällä vaan missä, on tehtävä selvittää kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti