huomiseksi luvattiin myrskyä, minä valvoin koko matkan istuin ylhäällä ja mietin, mitä siellä tekisin aamuseitsemän, ei minään vuonna ei viikonpäivänä, ei missään kuussa

vilja mätänee pelloille, kun on ajateltava tekojaan linnut mustina varjoina nousevat syksytaivaalle ja vuoteessa on ruumis, se on vielä lämmin mutta kuinka monta vuotta, kuinka monta kuukautta?

Kerto: yöllä kuulen kellojen soivan tässä tyhjässä talossa näen unta suuresta parantajasta toivon sinun nukkuvan

sinä kesytät kylpyhuoneessa neljä mustaa lintua ne on avuttomia, rumia, paholaisen petoja kaikki tämä kuolema menee tekojemme edelle kirjoittaa uudemman runouden, lausuu ääneti viimeiset sanat

ja vaikka on kevät, tuuli repii silmut puista nauraa koivukujalla rakastetun äänellä "olit ainoa, johon luotin niin että saatoin pettyä" nyt pidätän tätä itkua, kunnes siihen tukehdun

Kerto

ja maa on kevyt käydä, lumivalkoinen (4x)