se on asia sinänsä huutaa patti punaisena kun on kahdeksantoista ja luulla että joku Metallica aikoo muuttaa niinku maailmaa ja muuttaahan, se raivaa tietä kaikelle paskalle metallille jota sitten joutuu kuuntelemaan vittu koko lopun ikäänsä vaikka satiiri on kuollut (sillä kulttuuri on taas oma parodiansa) ja yhteisö on vaihtanut ihanteensa turvan illuusioon on se asia sinänsä huutaa vielä päälle nelikymppisenä mutta tässä iässä todella vasta alkaa tyhmyys kyrpiä ja kyllä nimittäin juilii että kaiken maailman sössötkin ne luulee olevansa jotain (jos nappaat haikuni) silivatisei ja kuten Gabi sanoo, särökitara on uusi haitari ja kansa on uusi oopiumi, itselleen, hohhoijaa, mummot! mä haluun olla tähti ja viihdyttää, haluun runkata peiliin ja kiihdyttää kaiken järkevän ja arvokkaan lopullista niittiä jossain leikkaamon nurkassa liekö tämä kyllin realistista rautalankapuhetta kaverilta joka asuu maalla omakotitalossa, kävelee näin, lukee päivät ja kirjoittaa yöt sanoin aiemmin, että mytologiat tiedostamattomina elää meissä ja tiedostamattomina ne ottaa meistä voiton mitäs minä sanoin, heppirei! Halitulijallaa. Here, logging of, Yrjänä 2008, piis!