mä kuuntelin neonvalon ääntä sitä huri-huri-hurinaa ei sitä saanut yöksi pois päältä mä mietin mitä musta tulikaan ei kukaan oo kantanut huolta susta niin kuin minä oon vannon etten lähde sun luota siitä täysin perillä oon ja vaikka yrität nukkua vielä mä sun poskea ripsillä kutitan sitten lähden pimeään yön selkään

onni on niin arvaamaton se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa niskaan onni on niin huomaamaton se voi lattialautojen rakoon sujahtaa niin vaan

sun ilme on kuin nukkuvan lapsen mä oon kantanut sun maailmaa sen viimein harteilta lasken että suorassa seistä saan sumeasti kyyneleiden läpi nään elämä on epäreiluja tekoja piirrän sormella sydämen sun selkään

onni on niin arvaamaton se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa niskaan onni on niin huomaamaton se voi lattialautojen rakoon sujahtaa niin vaan

mä kuuntelin neonvalon hurinaa kun sängynlaidalla kenkiä kiristin mut silmiä siristit ja sait mut harkitsemaan uudestaan

onni on niin arvaamaton se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa niskaan onni on niin huomaamaton se voi lattialautojen rakoon sujahtaa niin vaan,