On elämä niin kumman mutkikasta Elon vuolas virta myötään meitä vie

Niin monet onnen tunteet huomaa vasta Kun jo tallattu on pitkä, pitkä tie

Näin haaveissani kerran monta lasta Kuorma-auton, jolla paljon rahaa sain

Ei huolta ollut lainkaan murkinasta Kaikki illataina kahden oltais vain

Hattelmalan harjanteella lemmiskeltiin Sun silmistäsi onnen tähdet näin

Näkötornin ruostuneeseen aaltopeltiin jäi nuoli sydämmien lävistäin

Vaan elon myrskyt riepotteli meitä Minä yksin tänne Hämeenlinnaan jäin

Sä kuljit jossain vilkkaampia teitä Minä köyhyyttä ja nälkää täällä näin

Nyt hevosella päivät roskaa kuskaan Auton rattiin en mä päässyt milloinkaan

Kun joskus otan paukut lemmen tuskaan Niin mä pikkupoikain pilkkaa kuulla saan

Hattelmalan harjanteelle jälleen kiipeen Ja poskelleni kyynel vierähtää

Niin kuin lintu, jota ammuttu on siipeen Jäin tänne, enkä koskaan sua mä nää

Hattelmalan harjanteelle jälleen kiipeen Ja poskelleni kyynel vierähtää

Niin kuin lintu, jota ammuttu on siipeen Jäin tänne, enkä koskaan sua mä nää