Mökit nukkuu lumiset, nukkuu hankitanteret, Tuikkii taivaan tähtivyö – pyhä nyt on jouluyö. Katso: valo välkähtää, hanget kaikki kimmeltää, yli vuoren, metsien käy kuin välke siipien. Se on jouluenkeli. Herra hänet lähetti kanssa joululahjojen luokse pienten lapsien.

Vakka häll'on kädessään niikuin kuin kulkis kylvämää n ja hän kyllä kylvääkin, mutta ihmismielihin. Ei hän anna makeita, eikä leikkikaluja, niitä isä, äiti suo. Mitä jouluenkel' tuo? Puhtahia aatteita, kultaisia kuvia Suomen lasten sydämiin, mökkihin ja palatsiin. Niitä hänen vakastaan vapiseepi yli maan niikuin pikku tähtiä – eikö se oo ihmettä? Mutta yhä kummempaa viel'on mitä kerrotaan: kulkiess'sen enkelin lapsiks muuttuu vanhatkin. Sitä et kai ymmärrä. Kysy sitä äidiltä! Sitten siunaa itsesi, nuku – saapuu enkeli.

Eino "Leinio" lopussa