1. Isä, virheettä oppinut en soittamaan elon kannelta hentoa, herkkää, sinä annoit sen minulle lainaksi vaan, lahjas kallihin käyttöä pelkään.

2. Mulle opetit sointuja taivaisia, ja ne täysin mun syöntäni viihtää, mutta sittenkin, Isä niin vaikeata taivas ääniin on virttäni liittää.

3. Isä, jalkaisi juureen mun vaipua suo, tuoda eteesi särkynyt kannel, minä huonosti säilytin lahjasi tuon, voitko, tahdotko peittää sen arvet.

4. Sinä voit sekä tahdot, mä tiedänhän sen, ilokyynelin silmäni kostuu, sinä ammoin jo valmistit sovituksen, johon virheinen virteni hukkuu.

5. Isä, muista kun kanssani tilille käyt, että oppilas oon minä vielä, hyvän läksyjä helpoin en oppivan näy, ajan kehdosta hautaan ne vievät.

6. Pyhät muistokirjat kun aukaiset, ja näät, miten soittoni sortui, anna armon käydä yli oikeuden, sillä oppia hyvää mä tahdoin.

7. Ellen iltahan mennessä oppinut ois, minut herätä aamuhun uuteen, vasta silloin mun harppuni virheettä soi, maa ja taivas kun sointuvat yhteen.