Aika kulkemassa suuntaan, jota päättää ei voi Onko päiväni päätökses, kun saan tän päältäni pois Onko, kerro et normaalii onko, et joskus tunnen itteni niin ontoks Sitten rikkoutuu rajat, avautuu käytävät ja väylät Hetkittäin tunnen, et oon tätä kaikkee niin pirun täynnä Mut se kai lopult on ainoot mikä aitoo, kun punnukset ei liiku, se on tasapainoo

Turhaa hoputtaa Syöksyy syvemmälle sopukkaan Tärkein tuntee linnakkeensa ovet Kuka koputtaa Vaitonaisena valssina viulu vaan vonkuu Lailla kesäheinän meidän kuuluukin horjuu Se on nykyajan luulo; ennen kylvöö on korjuu Tunnetta torjuu, sisään muuriensa sortuu Ja lopussa mietitään, et missä tuli oltuu tai olinko niin vapaa, että elo pysty soljuu Kulkija koruton, miettii mitä totuus on Puheet minä-muotoon, ei siihen mitä joku on Paitsi hyvässä, ei katkeruutta kylässä Ei pahassa, ei pyhässä, ei edes päässä syvässä Opin kengittää, en hengitää Nyt hengittää, että kengittä, kryptoniitist selvitään Reittinsä silpoo seittinsä Ota lukot vakavasti Niillä voi lopettaa leikkinsä

Aika kulkemassa suuntaan, jota päättää ei voi Onko päiväni päätökses, kun saan tän päältäni pois Onko, kerro et normaalii onko, et joskus tunnen itteni niin ontoks Sitten rikkoutuu rajat, avautuu käytävät ja väylät Hetkittäin tunnen, et oon tätä kaikkee niin pirun täynnä Mut se kai lopult on ainoot mikä aitoo, kun punnukset ei liiku, se on tasapainoo

Harva mua ymmärtää Ei kai oo tarkotuskaan Ku vähävälii kelaa, et näit apinoita kuskaa En fuskaa En pelkää kadotusta Mä rustaan, et mun sielus ois välillä muutaki ku mustaa Jotain otteita mun päiväkirjasta mitä en kirjota, ku menty väärää reittii ennen ku edellisest virkoaa Ei niitä ongelmia osaa suhteuttaa kyl vieläkään, vaik jonkin verran aikaa kulutettu tiellä tääl Niinku myrsky tarvii molempii; lämmintä ja kylmää Niinku pitää olla duunii, et voi välil olla tylsää Ei kai sun tarvii esittää ees enempää ku omaa itteä enempää et sä voi odottaa keneltkään Oot vaan peilikuva vastapäisestä suunnast Voi, mä tiiän milt se tuntuu olla elämänsä Juudas Mun kohal se kaikki on tääl neljän seinän sisäs missä on kaikki tärkeimmät Kakki bonarii sen lisäks

Aika kulkemassa suuntaan, jota päättää ei voi Onko päiväni päätökses, kun saan tän päältäni pois Onko, kerro et normaalii onko, et joskus tunnen itteni niin ontoks Sitten rikkoutuu rajat, avautuu käytävät ja väylät Hetkittäin tunnen, et oon tätä kaikkee niin pirun täynnä Mut se kai lopult on ainoot mikä aitoo, kun punnukset ei liiku, se on tasapainoo

Ohan ne abstrakteja käsitteitä Ilmastonmuutos ja sukupuutot On lisää lajeja hävinneitä Tää maailma hajoo käsiin, muttei siitä kärsi meikä, vaan ne, jotka tänään ei vielä oo edes syntyneitä Muutamat rikkaimmat on kiinni niissä napeissa Sen jälkeen kädet ei tuu puhdistuun ees sateissa Ei toivoo poluissa noin kapeissa On kollektiivinen omatunto ihmiskunnalla kateissa Mut ei me voida vaipua vaan apatiaan Jos vajoaa syvälle, kaipuu takas alkaa pian Maa velkojana ei tuu karhuamaan satasia, vaan ampuu päähän ja lopettaa meidän anarkian Ei tuntii hukattavaksi yhtäkään Ei yksin pysty mihinkään tähän nää tarviit ystävää Jalkoja jo polttaa, mut valoa eessä kyllä nään Sanon sen niin, että jokainen varmasti ymmärtää

Aika kulkemassa suuntaan, jota päättää ei voi Onko päiväni päätökses, kun saan tän päältäni pois Onko, kerro et normaalii onko, et joskus tunnen itteni niin ontoks Sitten rikkoutuu rajat, avautuu käytävät ja väylät Hetkittäin tunnen, et oon tätä kaikkee niin pirun täynnä Mut se kai lopult on ainoot mikä aitoo, kun punnukset ei liiku, se on tasapainoo