Jätti sut tekstarilla, shotteja koko illan. Oon taksi tolppa johon nojaat.

Kun istut rappusilla, ei löydy avaimia. Oon se joka oven avaa.

Kun eteisessä luulet kaiken oon tyrinyt, silloin muista et sul on suojeluspyhimys.

Ei musta maalata ikoneita. Eikä kirkkojen kattoihin freskoja. Ei mua saarnoissa siteerata. Mutta lueppahan baarien vessoja.

Kun et jaksaisi maailmaa, oot melkein valmis jo luovuttamaan. Niin silloin kasvona tapetilla, sulle ilmestyy pyhä Erika.

Sängyssä toista viikkoo, nuolet sun haavoja, Oon se tyyny poskeasi vasten.

Kun jalat kantavat taas, mä oon se tukeva maa, jota vasten otta askel.

Ei lankee valo kun sä huudat mun nimeä. Mut kuljen vierel kunnes loppuu tä pimeä.

Ei musta maalata ikoneita. Eikä kirkkojen kattoihin freskoja. Ei mua saarnoissa siteerata. Mutta lueppahan baarien vessoja.

Kun et jaksaisi maailmaa, oot melkein valmis jo luovuttamaan. Niin silloin kasvona tapetilla, sulle ilmestyy pyhä Erika.

Kun sä vihdoin lähdet tanssimaan, ja joku sulle drinkin tarjoaa. Ehkä huomaat juoman vaahdossa: sulle hymyilee, pyhä Erika.

Ei musta maalata ikoneita. Eikä kirkkojen kattoihin freskoja. Ei mua saarnoissa siteerata. Mutta lueppahan baarien vessoja.

Kun et jaksaisi maailmaa, oot melkein valmis jo luovuttamaan. Niin silloin kasvona tapetilla, sulle ilmestyy pyhä Erika.