Järjen veit ja minusta orjan teit Kun lempes annoit Ja kestävän sen vannoit Mutt' kesti se vain hetkisen Jo murheeksi vaihtuen Sun sanas kuumat Oli valhetta vain

Huulesi nuo jotka huuman ihanan soi Kuumuuden huulilta toisen minulle toi Oon raukka kun, nyt täytyy mun Se kestää en estää voi

Mun syömmeeni onnen sä toit Mun lemmestä nauttia soit Nyt syömmeni rauhatta aina lyö Ei suo sille lepoa päivä yö Ei rauhaa kai milloinkaan saa Ken lempeä vain janoaa Nyt on rinnassain yksi toivomus vain Toiset unhoita luokseni käy