Armaani kanssa kahden kuljen, on kesän lauha, tyyni yö, kätensä pienen mä käteeni suljen, ma melkein kuulen, kun sydän lyö.

Ympäri meitä tuoksuu ruusut ja satakielen laulu soi, taivaalla loistaa kirkas kuuhut, kanssamme luonto unelmoi.

Marmoripenkki vanha vartoo suojanaan tumma myrttipuu ja sadut kauniit se kai meille kertoo, kun sille kahden näin istumme,

hiljaisna soittoon suihkulähteen, vain enään yössä väräjää, katsellen kauas iltatähteen, sielumme kaipuu heräjää.