Sä mulle ilokseni saavuit kun olin yksinäin Kun elon murhe mua painoi, mä lohdun ain sinulta sain

Sun kanssas kuulllas kevät oi, se riensi niin kuin varjo pois Ja tuota tuskin uskoin silloin. Vaan nyt jo tiedän sen

Kun sun mä näin, niin tunsin joka hetken Sen multa turhaan menneen, kun luonas ollut en

Kun sun mä näin, niin sulle armas silloin mä annoin kaiken kauniin min tunsi sydämein

En saata nähdä armas sun näin luotain käyvän pois Vaan vielä kerran viimeisen mä sua suutelen

Kun sun mä näin, niin silloin päivä paistoi Kun pois nyt käyt, on niin kuin jo syksy tullut ois