Mut luotiin tänne pallolle kulkemaan kun välil yöllä mä en pysty silmii sulkemaan kun mä jään mietii et onks joku tarkotus onks toi sitä elämää, ja onks joku harjotus Tää mitä elän jokapäivä sisälläni kukaan ei välitä, sitä en kysy isältäni Kun mä kelaan että kaikki kuolee joskus ehkä ajat on paremmat teille sitten joskus

Mä nään vihaa, tuskaa, ei ketää ilosta ootsä pitkää aikaa itkeny ilosta Mä nään nuorii viidentoista pirinkoukussa mä nään huolii ku kiusataa koulussa Mä nään puhetta joka jotai lohduttaa mä nään lumetta kun lapsi kuolee kohdussa Ihmisii surullisii toivoo kaikki paremmin mut sit ne soveltaa ajatuksen, mikää ei oo paremmin

Mä en jaksa kertsiin panostaa joten mä laulan mun lauluni kertsin taa Eikä tää oo todellakaan kaunista, pikemminki tautista Sairas ihminen loi sairaan maan täällä vastasyntyneetkin sairastaa Eikä tää oo todellakaan kaunista, pikemminki tautista

Maailma muuttuu se, muuttuu pahemmaks kun eka oli yks, nyt on sata ahnetta miestä ja naista kaikki samanlaisii Aurinko pimenee eikä maahan tipu taimi enää Kasvit tääl kuihtuu kuoliaaks sä jäät yksin eikä kukaa pidä puolias Joku sano että muutos lähtee meistä itestä tee asialle jotai eihä mikää muutu itestää

Mä nään intin jäbii ja kun minkit kärsii mä nään denan jonka on pakko päästä syvään känniin Mä nään ämmii jotka haluu päästä hässiin mä nään säätäjän jonka budi on liian prässii Mä nään voittoi, ja mä nään häviöit mä nään slummei ja mä nään lähiöit Mutku mietitää kuka tääl on voittaja mä nään rikkaat ja yhen katusoittajan

Mä en jaksaa kertsiin panostaa joten mä laulan mun lauluni kertsin taa Eikä tää oo todellakaan kaunista, pikemminki tautista Sairas ihminen loi sairaan maan täällä vastasyntyneetkin sairastaa Eikä tää oo todellakaan kaunista, pikemminki tautista