Kivenmurusia kengän alla ja hiuksiin sataa vanhat maalit talostasi joista toisenlaista tehdään

Luulin meneväni keskustaan, mut oikeesti mä vajoan hiekkaan jota vielä kaksin käsin kauhon

Viime kesä, toissa kevät samalla paikalla Tulit mun luo rappusia, olin sun ainoa

Nyt pyydän viimein anteeksi Olen niin pahoillani kun kukaan ei kuule, kukaan ei kuule Albertinkadulla Nyt viimein tunnen itseni Sanon sua rakkaaksi, mutta kukaan ei kuule, kukaan ei kuule Albertinkadulla

Jos joku huomaisi mun haurauden, se vaihtais jalkakäytävää ettei säröistäni saisi turhaan haavaa

Viime kesä, toissa kevät samalla paikalla Tulit mun luo rappusia, olin sun ainoa

Nyt pyydän viimein anteeksi Olen niin pahoillani kun kukaan ei kuule, kukaan ei kuule Albertinkadulla Nyt viimein tunnen itseni Sanon sua rakkaaksi, mutta kukaan ei kuule, kukaan ei kuule Albertinkadulla

Anteeksi etten meihin oppinut luottamaan Anteeksi, se etten lähtenyt samaan suuntaan Anteeksi, se että jäin roikkumaan eilisiin aina

Nyt pyydän viimein anteeksi Olen niin pahoillani kun kukaan ei kuule, kukaan ei kuule Albertinkadulla Nyt viimein tunnen itseni Sanon sua rakkaaksi, mutta kukaan ei kuule, kukaan ei kuule Albertinkadulla