Retoriikasta entropiaan ja neuloja heinä suovissa, en tunne empatiaa vaan myrkytystiloja suonissa Oma elämänsä antagonisti nisti ku ekstistenttialiasmi pää kiinni hiearasin, mitä sä luulit jokanen laulu on itsemurha viesti? Mies on rehellinen kun se oksentaa kitkuissaan, toden tuntosii unii psykoosi nitkuissaan Syöny mitään päivä kausiin seilannu ulapalla vailla karttaa, vetäny psyykkeeni hajalle et joutunu kasaa tän psykoosilääkkeiden varaan (Kysy nyt onks miul kivaa?) Ja nyt kaikki on kokeellista, kerro mikä on todellista Erota harhat hokemista, ne jotka on oleellista Niinku tähdenlennot totuus on tippuvaa, kuka sie oot arvostelee, tunne minuu vittuukaan Ja jos legendat on suurempaa kun elämä, mielummin kuolen nimettömänä ku jäisin elämään

Herätä miut sitku ollaan siinä pisteessä, ku tää maailma on tuhonnut itsensä. Anna nukkuu, levätä rauhassa, mariaanien haudassa. Ja jos kaikki on selvää jo itsestään, en halua tietää ku tää maailma tuhoo itsensä. Anna nukkuu, levätä rauhassa, mariaanien haudassa

Istuu yksin kämpillä seuran bissee ja pitsaa, näätä jäbän röökii läävässään sisällä hitsaa Turhii tulevaisuuden suunnnitelmia laatien, jumittaa tietokoneella masturboi maanisen Kuus kymppii konttii, kaks sataa millii tramalii, pitkin päivää puffaa naurettavii määrii pajarii Päälle tietty kaljaa ettei olot jäisi vajarii, illal bentsot naamaan, sammuu matkal makuukammarii Paatunut pessimisti ei ikin joudu pettymään, harhauttaa viihteellä tuotesijoitteluun eksyttää Väsynyt boheemi kärsijä erakko klisee, salee oharoi oman osansa, jättää kaiken siksee Vittuun idealismi, oon rehdisti kyyninen Ei auta terapiat, ei parannu kera ryynien Mä painun pohjalle mariaanien hautaan, laitan oven lukkoon, kuuntelen kun äänet laulaa

Herätä miut sitku ollaan siinä pisteessä, ku tää maailma on tuhonnut itsensä. Anna nukkuu, levätä rauhassa, mariaanien haudassa. Ja jos kaikki on selvää jo itsestään, en haluu tietää ku tää maailma tuhoo itsensä. Anna nukkuu, levätä rauhassa, mariaanien haudassa