Syysillan tuuli mi lehdossa huokaa se syömmelle hetkeksi viihtyä suo

Vaan kesäisten kukkien kauneus ja tuoksu rintaani muistojen myrskyn tuo.

Aikaisin kukkivat lempeni ruusut ja lehtensä maailman tuulet ne vei.

Armaani ainut, jota minä kaipaan koskaan ei hän mua muistele ei.