Rantamalla Likolahden Hilma Holkin kanssa kahden Yhteisestä rakkauvesta aina haaveiltiin

Käessä pitelin Hilman kättä Aettaan mentiin sitten viivyttelemättä Tekohampaat samaan lasiin yöksi laitettiin

Kunnes Hiliman vei multa Onni Laukkanen, kylän ravattisonni Hajanaisten kenkies lotinaa navetalta kuule nyt en

Poissa lasista on Hiliman hampaat Myöty kanat, siat, lampaat Konelypsyyn kantturat täytyi minun totuttaa

Navettaan minä mänen nytkin Rikki lypsykoneen kytkin Miksen Hilima koskaan sua takaisin minä saa

Miksi Hilman vei multa Onni Laukkanen, kylän ravattisonni Hajanaisten kenkies lotinaa navetalta kuule nyt en

Kynsilakkaa oot sä lyönyt näppiin Aittas oven laitat säppiin Vällyn väliin painut kanssa Onni Laukkasen

Kumiteräs aitan rappuun nojaa Tuskissain minä kaivan ojaa Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en

Koska Hiliman vei multa Onni Laukkanen kylän ravattisonni Hajanaisten kenkies lotinaa navetalta kuule nyt en

Jätitkö mut Hilma ehkä juuri siksi, etten koskaan tullut vänkäriksi, lietettä kun luukun läpi mätit lantalaan

Nyt mä kaikkea kadun vasta Hilima ootteloo jo Onnin lasta Kahen viikon piästä niihen häitä tanssitaan

Kuokkavieraaks meinoon männä minä päissään Kostan Hilmalle ja pierasen häissään Hajanaisten kenkies lotinaa navetalta kun kuule minä en

Ihan itekseni kuopan katolla näin sinua muistellen