Tietä Pörsänmäen kulkee mies niin tumma, on askeleensa vakaa ja katseensa on kumma. Hän Pörsänmäkeen saapunut on halki kaukomaan, on rusketuksen saanut myöskin helma ihokkaan. (Ai, jai, jai, jai, jaa...)

Kaikki Pörsänmäen lesket hyökkää ikkunaan, kuka mahtaa olla tämä urho ulkomaan. Ei se voi olla oikein saksalainenkaan, kun ohi kulukoo maitolavan, ohi pottumaan. (Ai, jai, jai, jai, jaa...)

Kun lähempätä katson, huomaan, se on Toivo Ryynänen. Italiaan matkalle maamiesseura maksoi sen, vaan sinioriinat siellä ne täytti Topin mielen, hän Pörsänmäkeen saapuu, on unohtunut kielen. (Ai, jai, jai, jai, jaa...)

Oi hastala vista on pellolla ä, ää, ...aijaa. Vertoramento la mia el sole cordita vinetto, cambiina, carillo, karhuviina, vodka, sianpotka, sulalahna, suolamuikku, muumonkoipi, vesilasi, vessanavain, reikämunkki, olutkori, onkivehkeet. (Ui, jai, jaa...)

Tiellä häntä vastaan tulee Eteläisen Riika. Kiuruveeltä kotosin tuo Römppäis Veikon piika. Topi antaa silmällänsä Riikalle pikku vinkin. Riika lähtöö Toivon matkaan, jättää maitohinkin. (Ai, jai, jai, jai, jaa...) (Ai, jai, jai, ja Toivo ei saa, Toivo ei, ai Toivo hah haa, Toivo ei, ai aa)

No nämä ilonhuudot eivät johdu hyvästä sadosta, vaikka ne kuuluvatkin lähheisestä ladosta. Eteläisen Riika siellä kikattelloo riemuissaan, kun on jälleen kerran päässyt heinälattoo tiukkoomaan. (Ai, jai, jai, jai, ai, jai, Toivo ei saa...)