Nämä ovat ikuisia hetkiä Ajan lyhyitä välähdyksiä Kun hän mittaa kattoa katseellaan Kääntyy jälleen vuoteellaan Ja laskee sekunteja suunnilleen Hän laskee yönsä aamuvarhaiseen

Ei yksinäinen unta saa Vaan valvoo vuoteellaan Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa Ei yksinäinen unta saa Vaan ajatukset seuraa toisiaan Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Hämärässä hiljaisuuden ääniä Kuuntelee hän kirja kädessään Joka päivä on yötä rakkaampi Joka aamu iltaa kauniimpi Hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan Hän huomaa; tähän alkaa jo tottua

Ei yksinäinen unta saa Vaan valvoo vuoteellaan Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa Ei yksinäinen unta saa Vaan ajatukset seuraa toisiaan Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Ei yksinäinen unta saa Vaan valvoo vuoteellaan Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa Ei yksinäinen unta saa Vaan ajatukset seuraa toisiaan Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa