Aamulla kun saavun niin mä sua aattelen Ja poistuessa illalla taas tunnen kaipauksen Viikonlopun tunnit ovat yhtä ikävää Kun moneen, moneen aikaan en sinua mä nää

Pois mä lähden täältä nyt, pois, kauas katoan Työpaikan pulpettini muille luovutan Sinun vuokses lähden, senhän tiedätkin Niin epätoivoisesti mä sua rakastin

Rakkaus on hulluus, hulluus suunnaton Rakastuneen maailma sijoiltansa on Ei hän muuta muista, ei hän muuta nää Tunteitaan vain jauhaa hän ken yksin jää

En sinua voi unohtaa, en mielestä sua saa Mutta ehkä etäisyys hieman helpottaa Ettei rinta pakahtuisi surun tunteeseen Kun parkkipaikan ruudusta nään autos lähteneen

Rakkaus on hulluus, hulluus suunnaton Rakastuneen maailma sijoiltansa on Ei hän muuta muista, ei hän muuta nää Tunteitaan vain jauhaa hän ken yksin jää

Onnettoman rakkauden lie Piru keksinyt Kammioista Helvetin sen aineen kerännyt Ettei saisi ihmislapsi rauhaa päällä maan Että tuntis kaipauksen, vaan ei onneaan

Rakkaus on hulluus, hulluus suunnaton Rakastuneen maailma sijoiltansa on Ei hän muuta muista, ei hän muuta nää Tunteitaan vain jauhaa, hän ken yksin jää

Rakkaus on hulluus, hulluus suunnaton Rakastuneen maailma sijoiltansa on Ei hän muuta muista, ei hän muuta nää Tunteitaan vain jauhaa, hän ken yksin jää

Rakkaus on hulluus... (Rakastuneen maailma sijoiltansa on)