Aliina syntyi kuurona, ja kylpi maailman valossa. Pienen silmät huokui suurta viisautta Hän ei kuullut kuinka myrskyt ujeltaa, ja ryskettä, sateen ropinaa. Ei kuullut kuinka meri kuohuaa, maan huokausta, veden solinaa. Mutta hän laulaa, kauniisti käsillään.

Aliina laulaa käsillään, ja kuulee sydäntään. Sävel sielussaan, niin herkkänä värähtää. Aliina laulaa käsillään, paatuneenkin mykistää. Murheellisten kasvoille, hän hymyn sytyttää.

Aliina kulkee valossa, hän tuntee syvää onnea. Hehkuu ympärilleen suurta rakkautta. Hän ei kuule kuinka pahaa puhutaan, sanan peitsiä, valheen ohittaa. Hän ei anna minkään lannistaa, ei luovuta toivoa, valoaan. Mutta hän laulaa kauniisti käsillään.

Aliina laulaa käsillään, ja kuulee sydäntään. Sävel sielussaan, niin herkkänä värähtää. Aliina laulaa käsillään, paatuneenkin mykistää. Murheellisten kasvoille, hän hymyn sytyttää.

Aliina laulaa käsillään, ja kuulee sydäntään. Sävel sielussaan, niin herkkänä värähtää. Aliina laulaa käsillään, paatuneenkin mykistää. Murheellisten kasvoille, hän hymyn sytyttää.

Aliina laulaa, niin kauniisti käsillään.