Saunan lauteilla pikku tuiskeessa ukko kysyi: "pojat, saisinkos laulaa?" Totta kai isä sai. Sitten lauloi hän: "pojat, elämän taittoon veneenpahaisia vain jaellaan. Muutamille ei airojakaan,

Noin vain heitettiin vettä vastaan, pyörteisiin myös minut, joka oikeastaan olin vain poika. Ja kun mylvii maailma: "kahdesta voit valita: työ tai köyhän kuolema", ei valita voikaan. vaan ahkeroi, kun käsky soi: "nyt hoitele hommat, päivän työt ja päivien päälle valvo yöt, vatvo mennyttä ja vatvo huomispäivän tuloa!" Ja vaikkapa toisin toivoisin, nuo ajat elää teissäkin. On veressänne samaa ylpeyttä ja alakuloa. Kun alakuloisuus itki: "pohjaan vajosin jo ja pohjaan jäin,." silloin ylpeys nauroi: "ylös nyt, ja eteenpäin!" Niin yhteen laskin näin:

Ei meren repeilykään liene niin vaarallista, jos hyvän pahan sisun löytää voi sisuksista. Luottakaa siis Jumalaan tai ihan mihin vaan, kunhan jatketaan soutamista. Pojat, jatkakaa soutamista.

Vaikka toisinaan matkapäivät päällä maan tehdään siitä itsestään ja ihan vain siitä, niin te pärjäätte ja ehkä joskus muistatte vanhan isän koiranjutut ja mietitte niitä. Sillä jos se joutui aikoinaan vääryyksiä kokemaan, nosti niille jalkaa niin kuin koirilla on tapana. Vielä te voitte, kuten se katsoa turhan lävitse ja komeasti loppuun asti vaellella vapaana.

Ei meren repeilykään liene niin vaarallista, jos hyvän pahan sisun löytää voi sisuksista. Luottakaa siis Jumalaan tai ihan mihin vaan, kunhan jatkatte soutamista. Pojat, jatkakaa soutamista. Ei haittaa vaikka syödä saa tähteitä ja silakkaa.

Ei haittaa, vaikka toisten posket maiskuttavat mätiä. Kun satamiinne saavutte, nauratte ja laulatte: hyvin meni, eikä ollu paskankaan hätiä!"