Yy, kaa, koo, nee.

Sitten viime käynnin tapahtuikin paljon lisää. Anssi lensi kiven sisään, Ja Ville ja Markku, nuoret miehet, Ne lähti tutustumaan Taivaan Isään.

On tori ja kirkko, hiihtolatuja Ja pienen pääkadun kännisatuja. Kerran sen kaiken mä unhoitin sentään Vaan nyt aamuyön haamu se kirkolta lentää, Mittailee minua Hymyillen, Se kuiskii vierelläni: "Muistatko minua? Muistatko itsesi?"

Jos luulit, että menneet jättää sait, Niin kertaamaan joudut korpimaiden lait. Kun palata päätit, niin voitko sen kestää? Ja kun kätesi paskaat, niin missäs ne pestään? Pelkäätkö menneitä Muistoja? Voi, voi, poika pien, Kun minä sinua Yhä syvemmälle vien. Pian minä sinua Yhä syvemmälle vien.

CHORUS Haaveilemaan meidät laittaa. Haaveilumme lopettaa. Meitä Kainuu opettaa. Ryhtimme kumaraan taittaa, Vaan ei tarkoita pahaa. Meitä Kainuu opettaa.

CHORUS Haaveilemaan meidät laittaa. Haaveilumme lopettaa. Meitä Kainuu opettaa. Ryhtimme kumaraan taittaa, Vaan ei tarkoita pahaa. Meitä Kainuu opettaa.

Noilla kaduilla monta paleltunutta Yötä piti pyöriä... Niiden myötä Sai taatusti turpaansa, mutta Myös tytön suopeutta...

Nyt rakkautta tunnen Ja täytyn vihalla... Olen hetkessä jälleen Ihan pihalla. Vakava paikka on siinä, kun myöntää Että jos vaikka tän mielestään työntää Ja mittailee suurempien kaupunkien Suurempaa elämää, Niin siellähän kadut on Vain pelkkiä katuja. Niin, niissähän kadut on Vain pelkkiä katuja. Muista tämä.

Aina se mukana kulkee Vaikka se jäisi taa. Meitä Kainuu opettaa. Edestä ovia sulkee, Mutta muutamia avaa... Meitä Kainuu opettaa.

CHORUS Haaveilemaan meidät laittaa. Haaveilumme lopettaa. Meitä Kainuu opettaa. Ryhtimme kumaraan taittaa, Vaan ei tarkoita pahaa. Meitä Kainuu opettaa.