Minä muistan lapsuuden joulut Muistan kaikki tuoksutkin sen Kylän laidalle luo vanhan naisen Aattoaamuina vein kukkasen Hänen kanssaa koristin kuusen Pikkuleipiä maistelin Joka kerta hän sanat nuo lausui Niitä vaieten kuuntelin

"Rauhaa, joulurauhaa Muista joulusi pyhittää Se vain mikä meissä on hyvää Meidän jälkeemme tänne jää" Kun rauhaa, joulurauhaa Hänen kuulin toivottavan Niin silloin, vasta silloin Tunsin jouluni alkavan

Tänä jouluna jälleen kuljin Luokse pirttinsä syrjäisen Minä ikkunat pimeät löysin Pihan aution, hiljaisen Kertoi naapuri vanhuksen tienneen Minun aattona tulevan Oli toivonut hän kummullensa Joulutähden mun laskevan

Rauhaa, joulurauhaa Mulle toivota ei nyt hän On poissa nuo lempeät silmät Tuoksu tuvan tuon lämpimän Rauhaa, joulurauhaa Voinko löytää nyt milloinkaan Minä miksi en aikaisemmin Häntä saapunut katsomaan

Kirkkomaalle hiljaa nyt kuljin Kuljin silmin kyyneltyvin Hänen kummulleen toin joulutähden Yhden kynttilän myös sytytin Sillä hetkellä liekki kun syttyi Tunsin lämpimän henkäyksen Tähtitaivaalta lempeä tuuli Viestin toi mulle kuiskaten:

"Rauhaa, joulurauhaa Muista joulusi pyhittää Se vain mikä meissä on hyvää Meidän jälkeemme tänne jää" Kun rauhaa, joulurauhaa Kuulen tuulen kuiskaavan Vihdoin tunnen, sittenkin tunnen Minä jouluni alkavan