On surun tummaa usvaa hetki hiljainen, kun aika pysähtyy, jää yksin ihminen. Ei vuoroaan voi tietää meistä ainutkaan mutta jokainen sen kokee vuorollaan

Surun pisaroita yöhön hiljaiseen, kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen. Surun sävel hiljaa kaikkialla soi se soi niin hiljaa, ettei aina sitä kuulla voi.

On sydämessä jossain paikka, tiedän sen, jossa ihminen tuntee rakkauden. Siellä asuu aamuja lämpö auringon mutta aina liian lyhyt tuo hetki on

Surun pisaroita yöhön hiljaiseen, kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen. Surun sävel hiljaa kaikkialla soi se soi niin hiljaa, ettei aina sitä kuulla voi.

Surun pisaroita ovat kyyneleet ne ovat musta yö, ne ovat tummat veet. Surun pisaroista noista kuitenkin nousee uusi aamu ja päivä kirkkahin.

Surun pisaroita yöhön hiljaiseen, kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen. Surun sävel hiljaa kaikkialla soi se soi niin hiljaa, ettei aina sitä kuulla voi.

Surun pisaroita yöhön hiljaiseen, kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen. Surun sävel hiljaa kaikkialla soi se soi niin hiljaa, ettei aina sitä kuulla voi.