Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta Silloin tuntemattoman, tunnen nyt ja tunnustan Sä olit vaara liian suuri kiertää Ja liian houkuttava ohittaa En tiennyt kuinka kaikki voisikaan Niin palaa, polttaa

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa Kirkkaana loistaa Kunpa auringon päivät päällämme ei Päättyisi koskaan

Kauan sitten jotenkin, tuntematta aavistin Että illan harmaassa, tulet vastaan pelotta Jos joskus pimeässä yksin seison Ja liekki sammunut ja kylmä on En tiedä voiko sitä eloon saada Kukaan toinen

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa Kirkkaana loistaa Kunpa auringon päivät päällämme ei Päättyisi koskaan

En pidä kiinni, en työnnä sua pois Ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut Painava pitkään

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa Kirkkaana loistaa Kunpa auringon päivät päällämme ei Päättyisi koskaan

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa Kirkkaana loistaa Kunpa auringon päivät päällämme ei Päättyisi koskaan