Muistatko, kun pantiin pennin rahat kiskoille, kun tehtiin meille onnenlantteja. Me mentiin aina seisakkeelle iltaa istumaan, me oltiin justiin päästy koulusta. Ratapölkyt tuoksui lemmenvalat vannottiin, me kaukaa nähtiin junan tulevan. Sä sanoit: Saadaan amuletit kumpaisellekin ja sinetiksi annoit suudelman.

Onnenrahan sait, se vielä tallessa on kai. En onnenlanttia laillasi löytänyt milloinkaan, mä kai synnyin kulkemaan. Junanpyörään se juuttui mun onneni aikanaan, siks mä kierrän tämän maan - aina uudestaan.

Mä menin yhteen humppabändiin aluks tuuraamaan, sä töiden perään läksit kaupunkiin. Jonkun kerran kirjoiteltiin, sitten sekin jäi, myöhemmin sä menit naimisiin.

Onnenrahan sait, se vielä tallessa on kai. En onnenlanttia laillasi löytänyt milloinkaan, mä kai synnyin kulkemaan. Junanpyörään se juuttui mun onneni aikanaan, siks mä kierrän tämän maan - aina uudestaan.

Onnenrahan sait, se vielä tallessa on kai. En onnenlanttia laillasi löytänyt milloinkaan, mä kai synnyin kulkemaan. Junanpyörään se juuttui mun onneni aikanaan, siks mä kierrän tämän maan.

En onnenlanttia löytänyt, mutta paljon muuta sain Voi onnen löytää tavallaan Niin kuin pyörässä kiinni on ollut mun maailmain, mut pysynyt on radallaan.

En onnenlanttia laillasi löytänyt milloinkaan, se oli tehty kulkemaan Junanpyörässä kiinni se kiertää suomenmaan, aina uudestaan - aina uudestaan aina uudestaan - aina uudestaan.