Lava pieni soi meille kerran alla kuusten varjoisten. Siellä vietimme lauantai-illat, seurutellen ja tanssien. Vaikka kutsu kauaksi kantoi. riemun tunsin mä karkelon. Pikkuniitylle askeleet kantoi, paikka muiston se niin monen on.

Pieni polku rinteessä kulki, ja kun alkoi taas hämärtää. Ilta rakkauden syliinsä sulkee, kaksi nuorta vei mennessään Tiemme halki peltojen kaartoi. alas järvemme rantaan vei, Kesä yö tutut maisemat saartoi, Kuulla voi kuiskeen laineiden.

Uusi aika kaiken voi poistaa, muistot kauniit jäljelle jäi Pikkuniitynkin tansseista loistaa tervalyhdytkin mielessäin, "Koskaan aikaa tuota en enään. kesäiltoja siellä nää. Hetket nuoruuden mielessä elää, kaipuu rintaan mulle vai jää".