Silmies`loisteen kun ens`kerran näin, Minä nuoruutes kauneutes` lumoihin jäin. Minä juhannusvalssihin sinut kun hain. niin hiuksiltas`valkoisen ruusun sain. Ruusu tuo kuihtui ja pois kukan heitin. juhannustyttöä unhoita en. Tieni taas jälleen sun luoksesi veikin, silmies loistetta kaipailen. Suvessa suurin on juhannusjuhla, elämä meillä myös parhaimmillaan. Aurinko lämpöä valoa tuhlaa valkeat ruusut ne tuoksuaan.

Morsiuskimpuksi ruusuja hain, kun tyttösen kauneimman omaksein`sain. Juhannusvalssihin sinut taas vien. on alku tää yhteisen elämäntien. Valkoinen huntusi,valkoiset ruusut. päivämme kirkas ja pilvetön on. Minulle,minulle yksin vain kuulut. häävalssin hurma on haihtumaton. Muistathan, tyttöni, arkiset päivät ruusujen tuoksun vie kauaksi pois. Jäljelle rakkaus, kiintymys jäävät, niinhän, oi valkea ruusuni mun.