Kasarmimme eessä suuri portti on, Illan pimetessä jään lyhdyn valohon. Menneessä jälleen kohdataan, ja lyhdyn alla haastellaan, kuin ennen Liisa pien’, kuin ennen Liisa pien’.

Huomas kaikki heti, meitä kansoissaan, Et’ lempi yhteen veti, kun yks’ jäi varjo vaan. Menneessä kaikki kyllä saan, jos lyhdyn alla rakastaa, Sun kanssas’ Liisa pien’, sun kanssas’ Liisa pien’.

Iltahuudon hetki liian pian sai, vois tulla kallis retki, Siks’ nyt jo lähden ain. Sulle nyt kuiskaan näkemiin, vaikґ tahtoisin mä kaupunkiin, Sun kanssasґ Liisa pien’, sun kanssasґ Liisa pien’.

Askeleesi siellä, kauniin käyntis myös, ne tuntee lyhdyn siellä, mi’ jälleen loistaa yös’. Jos en mä enää tavallain, sen lyhdyn alla seisoain, Sun kanssasґ Liisa pien’, sun kanssasґ Liisa pien’.

Kaikki sumuun häipyy, maa ja taivaskin, Huulillasi säihkyy nimi rakkahin. Luokses mä unelmissain saan, taas lyhdyn alla kohdataan, Kuin ennen Liisa pien’, kuin ennen Liisa pien’.