Ei sen väliä kuka sen aloittaa, sanoi hän joka aloitti sen Jäätyivät pilvet ja jäätyi maa, kuljin puistossa eksyneiden

Niin se alkoi ja loppui aikanaan, turha kaahailu pinnalla maan Mies ja nainen, erossa toisistaan uhraten jumaliaan Kuinka varma olinkaan

Olipa kerran on nimeni mun Vain aluksi kelpaan satuun Kasvoillain näin kasvot unohdetun Olin kasvanut kiinni katuun

Hän virheitä teki, mä virheitä tein, muka uskoen kohtaloon Pois hän sielunsa antoi, mä omani vein panttilainaamoon

Tapoimme tuskan ja kätkimme sen maahan siunaamattomaan Joka yö se palasi kummitellen synkästä piilostaan Kuinka varma olinkaan

Olipa kerran on nimeni mun Vain aluksi kelpaan satuun Kasvoillain näin kasvot unohdetun. Olin kasvanut kiinni katuun

Nyt on tänään ja huominen uusi on palkkalistoilla rakkauden työn Ei löytynyt elämä sivuilta lukemiston Noita juttuja noitien yön

Olipa kerran on nimeni mun Vain aluksi kelpaan satuun Kasvoillain näin kasvot unohdetun. Olin kasvanut kiinni katuun