Hänet auto tuo uuden kodin luo. Taivas vettä valuttaa. Kapuloiduin suin, ilmein masennetuin, häntä pitää taluttaa

Väkivalloin viedään noihin ihmiskunnan arkistoihin kylähullu viimeinen.

Hän oli tärkeä mies, hän arvonsa ties, mies täynnä tarmoa. Aina ketä vaan riensi auttamaan, eikä kerjännyt armoa.

Aina kaikkensa hän antoi, lumet loi ja postit kantoi Kylähullu viimeinen.

Nyt on valtio kylään tullu, ja on siellä kuin kotonaan. Ja viimeinen kylähullu pois hoidetaan.

Kylän kahvilaan illoin istumaan hän saapui kaskuineen. Ja yhtenään, hyvää hyvyyttään, toiset kiusas laskuineen.

Ehkä oli hän liian viisas, se ihmisille piisas. Hän on kylähullu viimeinen.

Mutta kylään uus saapui arvokkuus viran sosiaalisen. Otti kohteekseen hullun vanhenneen, siitä sekosi kaali sen.

Kun maailma tasapäistyy, niin persoonat sivuun väistyy. Hän on kylähullu viimeinen.

On valtio kylään tullu, ja on siellä kuin kotonaan. Ja viimeinen kylähullu pois hoidetaan.

On valtio kylään tullu, ja on siellä kuin kotonaan. Ja viimeinen kylähullu pois hoidetaan.

Joskus paikka tää tulvi elämää, mut se kaatui paperisotiin. Se autioituu, kuolee puistossa puu, väki viedään hoitokotiin.

Missä syy on moiseen vainoon, näin päästään tasapainoon, pois viedään kylähullu viimeinen. Kylähullu viimeinen. Kylähullu viimeinen.