Hän mitä miettii, hän mitä puuhaa Aamutakisillaan yksin yössä luuhaa Hän mihin saapuu, hän mistä poistuu Viikko viikon jälkeen kuvionsa toistuu

Hän kuka lienee, kenestä tykkää Touhunsa on aina koko lailla mykkää Tekee jotain kyllä mutta kaiken salaa Yölamppu palaa

Hän koska nukkuu, hän öitä valvoo Seisoo peilissä ja itseänsä palvoo Hän koska alkaa, hän koska lakkaa Ehkä aamulla taas veljeänsä hakkaa

Näkeekö unta, omistaa haaveen Pitää yhtä kenties kanssa jonkun aaveen Ehkä parhaimmillaan vannoo verivalaa Yölamppu palaa

Paperiarkki, hopeinen kynä Tukka pesemätön kiiltää öljyttynä Aurinkolasit, siteessä ranne Vahtikaa te äidit tarkoin lapsianne

Tyyppi on outo kuin toista maata Puolen tunnin välein korkkaa pullon aata Tekee leivän laittaa päälle tonnikalaa Yölamppu palaa

Mieliä kiehtoo onko hän yksin Kaksi puhelinta täyttyy kysymyksin Mitä hän tekee, kääriikö sätkän Yhdistelmä Calle Öhmanin ja Jätkän

Runoa laatii, silmänsä sulkee Tuota menoa hän ennen pitkää kulkee Kohti Pitkäniemeä tai Hattelmalaa Yölamppu palaa

Yölamppu sammuu