Vieläkin, vieläkin vain Paljon ennen kello kahdeksaa, mä taaskin saavuin sinne portin taa. Mua hieman taisi myöskin jännittää, jos en sua mä nää. Kellon viisareita katsoin vaan, kun luoksein juoksit hiukset valloillaan, ja sitten tunsin vain mä huulillain, polton suudelmain.

Kun pyysit vieläkin, vieläkin, vieläkin vaan, niin kauan tätä hetkeä mä odottaa sain. Vieläkin, vieläkin, vieläkin vain, mä tahdon jatkuvan nyt suudelmain. Kai teet sen vieläkin, vieläkin, vieläkin vain, niin totta teet sä myöskin silloin unelmistain. Vieläkin, vieläkin, vieläkin vain, saat kaiken uudelleen sä toistaa, vieläkin, vieläkin vain.

Myöhään siihen portin pieleen jäin, ja seisoin kauan kätes kädessäin. Mä annoin tuhat eron suudelmaa, kuumaa polttavaa.

Kun pyysit vieläkin, vieläkin, vieläkin vaan, niin kauan tätä hetkeä mä odottaa sain. Vieläkin, vieläkin, vieläkin vain, mä tahdon jatkuvan nyt suudelmain.