Mä saanko sulle kirjoittaa ja viimein kaiken tunnustaa oot mielessäni päivin sekä öin.

Käy kuu jo meren rannan taa jo uusi aamu sarastaa vaan nähnyt en vain unta kun sua ikävöin.

Niin hiljaa hyväilen mä kaipuun jäljet pois vaan tatuoitu ruusu ei kuihtua vois kun sitä suutelen, on tunne sanaton ja katse meidän välillämme rakkautta on.

Niin hiljaa hyväilen mä kaipuun jäljet pois vaan tatuoitu ruusu ei kuihtua vois Hän joka meidät loi, sen ruusun tatuoi ei sydämestä kuihtua se voi.

Kun sydän etsii rakastaan käy viesti kauas merten taa vie lailla aamutähden muuttolintuain.

Käy kuu jo meren rannan taa jo uusi aamu sarastaa vaan nähnyt en vain unta kun sua ikävöin.

Niin hiljaa hyväilen mä kaipuun jäljet pois vaan tatuoitu ruusu ei kuihtua vois kun sitä suutelen, on tunne sanaton ja katse meidän välilläämme rakkautta on.

Niin hiljaa hyväilen mä kaipuun jäljet pois vaan tatuoitu ruusu ei kuihtua vois Hän joka meidät loi, sen ruusun tatuoi ei sydämestä kuihtua se voi.

Niin hiljaa hyväilen mä kaipuun jäljet pois vaan tatuoitu ruusu ei kuihtua vois kun sitä suutelen, on tunne sanaton ja katse meidän välillämme rakkautta on.

Niin hiljaa hyväilen mä kaipuun jäljet pois vaan tatuoitu ruusu ei kuihtua vois Hän joka meidät loi, sen ruusun tatuoi ei sydämestä kuihtua se voi.