On ilta ulkona tuuli käy, se laaksoa laajaa kaartaa. Yö töllin köyhään nyt ennättäy, kuin huoneita rikkaan saartaa. Viel eikö näy, viel eikö näy, tuo valo mi lohdun antaa. Viel eikö näy viel eikö näy tuo valo mi lohdun antaa.

Nyt lunta jäätäkin tuuli tuo ja voimassaan myrsky yltyy. Vain pesä linnuille suojan suo, ne varjohon metsän siirtyy. Pienoiset nuo, pienoiset nuo saa turvansa kunnes tyyntyy. Pienoiset nuo, pienoiset nuo saa turvansa kunnes tyyntyy.

Mut täällä valkea lämmittää ja kynttilän liekki loistaa. seurassa rakkaitten ilta tää mi lapsuuden riemun toistaa. Ain mieleen jää ain mieleen jää ja arjenkin huolen poistaa. ja arjenkin huolen poistaa.