Mä vedän jalkaan ne hienot saappaat, ne jotka sulta sain niis´ on jotain vaik ne onkin kumpparit vain.

Ja nythän sataa vettä, ja sataa räntää, ehkä luntakin, ja mä tajuun taas: miten oon sussa kii.

Enää linnut laula ei. Syksy sinut multa vei. On olo haikea kuin tää lokakuu…

Enää linnut laula ei. Eikä puissa lehdet soi. On olo haikea kuin harmaa lokakuu.

Taas syksyn sellot narisee; nuo surun harmaat puut, jotka sun piti kaataa tieltä terassin.

Mut koivut jäivät paikoilleen, ja ihan hyvä niin; ne sinusta saa mua muistuttaa.

Enää linnut laula ei. Syksy sinut multa vei. On olo haikea kuin tää lokakuu…

Enää linnut laula ei. Eikä puissa lehdet soi. On olo haikea kuin harmaa lokakuu.

Sun valokuvas tipahti syliini kun mä luin… Miks jokaisen kirjani väliin on jäänyt ikävä suuri kuin tää maailma?

Enää linnut laula ei. Syksy sinut multa vei. On olo haikea kuin tää lokakuu…

Enää linnut laula ei. Eikä puissa lehdet soi. On olo haikea kuin tää harmaa lokakuu.